Painonhallinnan painajaiset

Onko olemassa vain yksi totuus?

Oletteko huomanneet ettei maailmassa ole mitään asiaa josta joku ei olisi eri mieltä? Se, että joku syntyy tai kuolee taitaa olla kiistattomimpien asioiden joukossa eikä silläkään saralla ihan ilman erimielisyyksiä ole päästä.

Jeesuksen syntymästä ja kuolemasta ollaan useaa mieltä samoin Joulupukin olemassa olosta. Juutalaisten holokaustia ei eräiden mielestä tapahtunut eikä useiden uskontojen johtohahmojen elettyyn elämään olla saatu kiistatonta totuutta.

Mutta yksi kimuranteimmista taisteluista käydään terveyden ja hyvinvoinnin, etenkin painonhallinnan, saralla. Joka ikiselle ruokavaliolle löytyy puolesta ja vastaan puhujat. Jokaiselle kiistattomalle tosiasialle löytyy yhtä kiistaton vastaväite. Onko siis olemassa vain yhtä oikeaa totuutta?

Kuka on oikeassa ja kenen ohjeita pitäisi noudattaa?

Taivas yksin totuuden tietää eikä sekään meille sitä kerro. Kokeilemallahan tuo yleensä selviää mikä parhaiten itselle sopii. Vaikeinta on valita ketä uskoo, kun kaikki pystyy perustelemaan oman kantansa aukottomasti. Kaikkien teoriat kuulostaa uskottavilta ja oikeilta kunnes tulee se yhtä hyvin perusteltu ja yhtä uskottava toinen vaihtoehto.

Jokaisessa ruokavaliovaihtoehdossa on hyvät ja huonot puolensa. Toiset ovat liian yksipuolisia, mutta tehokkaita painonpudotuksessa. Toiset ovat lyhyellä juoksulla ihan ok, mutta pitkässä juoksussa liki vaarallisia. Yks parantaa, toinen pahentaa, kolmas vihastuttaa, neljäs huvittaa jne…

Yksi ruokavalio ei sinällään tarjoa kaikkia tarvitsemiamme ravintoaineita ja siksi pitää nauttia lisäravinteita. Toinen taas antaa kaiken, mutta pitkään noudatettuna lisää terveysriskejä etenkin jos ei osaa käyttää sitä oikein. Joku taas on uskontoon, uskomuksiin tai toiveajatteluun perustuva ja siitä voi seuraa ihan mitä vaan.

Tarvitsenko viisautta vai viidakkoveistä rämpiessäni läpi vaihtoehtojen viidakon?

Painonhallinnasta ja hyvinvoinnista saadaan aikaan kiivaita ja välillä ihan veret seisauttavia väittelyitä niin somessa kuin kasvotusten. Jokainen puolustaa omaa kantaansa periksi antamattomalla tarmolla ja täysin kuuroina vastaväitteille. Ruokavaliot ovat niitä noudattavien uskontoja, joista ei suostuta kuuntelemaan mitään negatiivista.

Viisaista ja rauhallisista ihmisistä tulee ilkeitä, vihamielisesti käyttäytyviä taistelijoita, jos rohkenet heidän valintojaan arvostella. Ihan tavallisista ihmisistä tulee asiantuntijoita luentojen jälkeen ja luettuaan pari kirjaa noudattaen niiden ohjeita jonkun aikaa pysyen hengissä ja voiden hyvin. Pahinta on, että usein arvostellaan muita vaihtoehtoja ottamatta faktoista selvää.

En ymmärrä miksi ei vaan voida olla omaa mieltä tahoillaan. Miksi ei vaan voi perustellen kertoa oma vaihtoehto haukkumatta toisen valintaa? Jos on uskonvapaus niin miksi ei saa olla valinnanvapaus? Pitäkö kaikesta aina olla niin jyrkkämielisiä?

Mitä kiivaampi kannanotto sen vähemmän kiinnostun

Koen fanaatikot vastenmielisinä ja ahdistavina. On sitten kyse uskonnosta, aatteesta tai arvomaailmasta. Sitä vastoin innostavan iloiset ”saarnamiehet” saavat minut asiastaan kiinnostumaan, mutta heidänkin seuraaminen loppuu kun seinään siinä vaiheessa kun aletaan erimielisiä arvostelemaan tai syyttelemään.

Harva oman aatteensa kaupittelija pystyy kehumaan tuotettaan jotain toista vastaavaa arvostelematta. Minun kirjoissa se tarkoittaa sitä, ettei itsekään aukottomasti asiaansa usko. Iskut toisen vyön alle kertoo minulle heikkoudesta. Vahvan ja asiaansa uskovan ei tarvitse niin toimia.

En arvosta lainkaan ihmisiä, jotka arvostelevat valintojani. Olen valmis vastaanottamaan toisen tarjoamia vaihtoehtoja kunhan ne esitetään minulle asiallisesti. Ollessaan kanssani erimieltä riittää kun antaa asiallisesti faktat vaihtoehdosta ja jättää päätöksenteon minulle.

Varsinkin näin keski-ikäisenä on ärsyttävää, kun puhutaan kuin teinille ja torutaan kuin lasta. Se on loukkaus älykkyyttäni kohtaan. Ihan kuin en tähän ikään mennessä olisi oppinut mitään. Ihan kuin en osaisi itse hankkia tarvitsemaani tietoa sitä halutessani.

Tiedän kyllä mikä on oman painonhallintani kompastuskivi

Se on se mitä laitan suuhuni. Kukaan ei pakota minua syömään mitä syön. Tiedän tasan tarkkaan mitä syön. Tiedän kuinka paljon pitäisi syödä ja kuinka usein. Miksi en sitten tee niin kuin olisi itselleni terveellisempää?

Ehkä olen väsynyt kaiken maailman kuureihin ja ruokavalioihin. Ehkä olen vaan laiska näkemään vaivaa sen eteen mitä suuhuni panen. Ehkä kaikki ruokavaliokiihkoilijat ovat kyllästyttäneet minut saarnoillaan. Ehkä olen vaan tehnyt valintani ja olen siihen täysin tyytyväinen.

Tiedän etten jonkun mielestä syö tarpeeksi tuoreita vihanneksia, hedelmiä tai ituhytyhuttuja. Tiedän syöväni liikaa makeita hiilarihöttöjä ja tiedän ruokarytmini olevan persiillään. Tiedän tekeväni monen mielestä monta asiaa väärin, mutta tiedättekö mitä? Olen silti terve ja onnellinen nainen.

Olen tehnyt vapaaehtoisen valinnan itseäni kuunnellen. Syön sitä mikä maistuu ja iloa tuottaa. Liikun minkä pystyn ja juuri sen verran kuin tahdon, omalla aikataulullani. Olen valinnut omasta mielestäni ja omaan kokemukseen perustuen laadukkaat lisäravinteet jokapäiväiseen käyttööni optimoimaan ravinnosta saamiani ravintoaineita.

Eivät nämä lisäravinteet luitani suorista tai kaikkia vaivojani poista, mutta jokainen pienikin asia mihin ne parannusta tuovat on plussaa jonka otan kiitollisuudella vastaan. Saman vaikutuksen voisin saada aikaan muullakin tavalla, mutta niin kuin jo aiemmin todettu olen mukavuudenhaluinen ja laiska. Mitä helpommalla pääsen sen parempi.

Minusta ei ole marttyyriksi enkä tahdo itseäni kiusata ankarilla säännöillä tai rajoituksilla. Tahdon tehdä mitä tykkään niin kauan kuin se on minulle mahdollista. Tahdon nauttia elämästä tuntematta syyllisyyttä valinnoistani ja miettimättä joka liikettäni. Minä annan teidän elää valintojenne mukaan, niin sallikaa sama minulle.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia, koska vielä ei ole löytynyt aukotonta totuutta!